Kissojen sunnuntai.

Poikien leppoinen sunnuntai alkoi parveke ulkoilulla heti kun ikkuna aukesi. Oivakin on jo oppinut että kun ikkuna aukeaa on aika mennä ulkoilemaan. Pitää varmaan näin kesän tullen ehkä porata parvekkeen kattoon pari reikää että saa tolpat kunnolla kiinni, en oikein luota siihen että verkon tolpat pysyy paikoillaan jos kaksi kissaa hepuloidessaan verkkoon pomppaa.


Unton lempipuuhaa tuntuu olevan tuo parvekkeella patsasteleminen. Siinä se saattaa istua möllöttää pitkät ajat katse metsään päin.


Välillä pitää toki tulla sisälle lämmittelemään ja lepäilemään. Vielä ne mahtuu tuohon vierekkäin, mutta kuinkas käy kun Oikku hieman kasvaa tuosta.


Sohvalla onkin tilavampaa nukkua, ei sitä aina veikan kainalossa viitsi könytä.


Oikku osaa ottaa rennosti. Ainakin siihen saakka kun ilkeä omistaja tuli tunkemaan jotain inhottavaa rasvaa kipeeseen tassuun.


Välillä pitää toki käydä tankkaamassa, pojilla on nyt kokeiluna koko ajan raksuja kipossa, kun omistaja ei jaksa kuunnella sitä aamun ruokakonserttia joka alkaa aina kesken unien, kun kissapojat heräilee ja huomaa että ois vähän nälkä. Mutta katsotaan nyt osaako tuo Uuno säännöstellä syömisiään yhtään, nyt ainakin tuntuu ravaavan vähän väliä kipolla, toisin kuin Oiva joka syö vaan kun on nälkä.


Ja sitten vielä vilkaisu Oivan kipeään tassuun. Hitaasti tuntuu paranevan, nahkaa on lähtenyt, ja rasvaa kulunut. Kai se siitä ajan kanssa paranee.