Lääkettä pienelle.

Olipas urakka. Ensin yritettiin neljäsosa pilleriä saada pienen suuhun, suuhun sen saikin pariin kertaan, mutta pieni sylki pillerin palasen heti pois. Siispä 1-0 kissalle.
Seuraavaksi tilkka vettä ja pillerin palaset sinne, lieju ruiskuun ja ruiskulla suuhun, puolet lääkkeestä menossa kohti pienen massua tilanne 1-1. sitten vielä loppu lääke jauhelihan sekaan ja kas näi voitti ilkeä akka pienen kissapojan 1-2.

Illalla uusi ottelu. Toivon mukaan pienen massu rupeaa lääkkeen avustuksella rauhoittumaan eikä tarvitse olla huolissaan pienestä.

Voi pientä.

Taitaa tämä uuteen kotiin kotiutuminen olla sen verta stressaavaa että pienellä on massu ihan sekaisin jo kolmatta päivää. Kuivaruokaa on pienellä koko ajan tarjolla ja muutaman kertaa päivässä saa muuta sapuskaa toiseen kuppii. Sei maistui pari kertaa mutta sitten alkoi jäämään kuppiin, iltaruoaksi oli pakko antaa jauhelihaa että sai pienen syömään edes jotain. Vettä pieni käy juomassa ihan hyvin, toivon mukaan tarpeeksi. Huomenna apteekin kautta töistä kotiin josko sieltä löytyisi apua pienen ripuliin. Jos ei niin sitten on pienen ensimmäinen lääkärireissu edessä.
Pieni on tosi reipas poika ja leikkii paljon ja on muutenkin mukana lauman touhuissa. Kunhan vaan saataisiin tuo massu pian kuntoon niin olisi pienenkin parempi olla.

"Kasvattajan" luona pieni on syönyt lähinnä markettiraksuja ja jotain marketin märkäruokaa, lisäksi jauhelihaa ja jotain muikkuja, joten samoja sapuskoja on täällä saanut että ei pitäisi siitä olla kiinni pienen masun sekaisin meno.

Miauuu.

Pieni on oppinut heti kerjäämään ruokaa. Aamulla heti kun joku menee keittiöön pieni aloittaa aamulaulut, miauuuu.. Pienelle on pakko antaa ensimmäisenä ruokaa ihan vaan turvallisuuden vuoksi, sillä muuten pieni on koirien kipoilla kun koirat ruokitaan ja siitähän koirat ei tykkää.

Eilen pieni sai olkkarin seinälle pari kiipeilyhyllyä, ja niistä tulikin heti pienen lempparipaikka. Sitten joskus tulevaisuudessa pieni saa ihan oman kiipeilyseinän kunhan nyt päästään ensin joskus kunnostamaan kämpän seinät.
Onhan pienellä kiipeily/raapimapuukin, mutta ei hää siitä ole niin innostunut, enempi nuo hyllyt seinällä kiinnostavat.

Pienen punaisen päivät kuluvat nukkuen, leikkien ja tarkkaillen ympäristöä, nytkin pieni makaa kehräten tietokonepöydällä ja tarkkailee näppäimistöllä liikkuvia sormia, välillä tassulla kokeillen.

Usvasta pieni ei ole moksiskaan, mutta Sani saa kyllä heti kuulla pienen mielipiteen kun tulee lähelle, siispä kissa ja Sani pysyttelevät edelleen etäällä toisistaan.

Uuteen kotiin.

Eilen toteutui monen vuoden haave. Pieni punainen kissanpentu kotiutui meidän lauman jatkoksi.
Poika on toooodella utelias ja leikkisä pikku kisu. Nimeä hällä ei vielä ole, mutta eiköhän se sopiva nimi tässä joku päivä löydy.

Automatka ei ollut pienen mieleen, pieni maukui kuljetuskopassa koko matkan niin surkean säälittävällä äänellä että pahaa teki. Kotona vastaan hyökkäsi nuo koiruudet jotka kissaa uteliaasti nuuskuttelivat kopan läpi. Kopasta päästyään poitsu lähti heti rohkeasti kiertämään ympäri kämppää seuraavista koirista välittämättä. Tutkimusmatka uudessa kodissa väsytti pienen niin että ruokaa saatua käpertyi poju sohvan selkänojalle nukkumaan.
Ja yllätys yllätys kun koko muu lauma oli valmistautumassa nukkumaanpisti kissa poika ranttaliksi, makkarissa verhot sai kyytiä, poitsu sukelteli lattialle laskeutuvien verhojen joukkoon, roikku niissä ja touhusi omiaan. Leluhiirikin sai kyytiä sängyn alla ja verhoissa. Noh kyllä se pieni sitten jossain vaiheessa rauhoittui nukkumaankin. Aamuyöstä heräsin siihen että tyynyn vieressä istuu pieni kähräävä olento ja tuijottaa suoraan silmiin. Hassu pieni otus.

Koirat ei tykkää pienestä. Usva murmuttaa aina kunkissa menee lähelle, mutta silti itse menee nuuskimaankissaa. Usva myös vahtii kissan ruokaa ettei kissa pääse syömään.
Sanilla ja kissalla ei synkkaa sitten yhtään. sani yrittää kääntää päätä pois kun kissa tuijottaa, mutta eihän se kissa paljoa Sanin "rauhotteluista" välitä.