Kerran on tämän kuukauden aikana Uuno onnistunut härkkimään koiran rähähtämään ja siitä molemmilla osapuolilla muistoina pienet ruvet nokassa. Noh sellasta sattuu, vaikka ei tietenkään saisi. Usva onkin Uunon kanssa yrittänyt monet kerran leikkiä, yhteistä säveltä leikiin ei vielä olekaan löytynyt. Usva kumartuu koiramaisesti leikkiinkutsuun ja Uuno kellahtaa selälleen käpälät pystyssä valmiina läpsimään ja molemmat miettii että mitä nyt pitää tehdä. Ja jopa mein pälliekin eilen erehty Uunolle leikkiin kumarruksen esittämään, siis Sani joka ei oikein kenestäkään tykkää niin että leikkiin rupeaisi. Wau. Sitä ihmettä ei voinut kuin salaa nurkan takaa kurkkia.
Uuno on ihan tykästynyt tuolla parvekkeella oleiluun. Siellä se touhuaa melkein kokopäivän aamusta iltaan. Nyt meillä on jo uskallettu pitämään parvekkeen ovea yötäpäivää auki ja siitäkös pieni tykkää. Parvekkeelta voi tarkastella metsikön elämää, pelata kivillä, leikkiä leluilla, valloittaa koirien peti aurinkoisena päivänä ja nukahtaa aurinkoon... Pieni kissa ottaa kyllä kaiken ilon irti elämästään.
Valjaisiinkin on alettu totuttelemaan, ensin Uuno oli sitä mieltä että ne on purtava poikki nytheti, mutta enää pieni ei ole moksiskaan valjaista, mennä touhuaa samaa tahtia kuin ilmankin. Saas nähdä kuin pienen pojan käy kun tänään pakkaudutaan autoon ja suunnataan kohti mökkiä. Uunon ensimmäinen reissu.
Ostamani pentuvaljaat olivat ensin Suville ihan liian isot, vaikka laitoin ne pienimmälle asetukselle - viikon kuluttua uudestaan koittaessa sehän oli pullistunut ihan mahdottomasti! Kyllä ne sitten nopeasti kasvavat :)
VastaaPoistaMeillä on samoja kommunikaatio-ongelmia: koira tykkäisi kovasti leikkiä, mutta kissa köyristää selkää, sähisee ja läpsii, ja siitäkös koira innostuu. Itseasiassa toivoisimme, että Suvi kerran antaisi kunnolla kuonolle, koira kun on vasta pentu ja tarvitsisi hiukan itsesuojeluvaistoa... Mutta ei, Suvi on niin kiltti että se läpsii ilman kynsiä ;P