Uuno joka ei tule yleensä lähelle kuin iltaisin, jolloin se tulee syliin tai sohvalle viereen nukkumaan, on alkanut hakeutumaan enempi seuraan. Nytkin Uuno makoilee tuossa vieressä kyttäämässä mitä siitä tänne blogiin juoruan. Varsinkin nyt kun koira on muualla tuntuu Uunokin todella yksinäiseltä kun ei voi edes koiraa härkkiä.
Mies vaan ei ole kovin innostunut toisesta kissasta, välillä tuo tuntuu saavan tarpeeksi pelkästään Uunon touhuista.
Kuinka sujuu elämä kahden kissan kanssa?
Mitä jos ne ei tule toimeen keskenään?
Tai mitäs jos toinen kissa on vielä riiviömpi kuin Uuno. Ne varmaan yhdessä keksisi kaikkea vielä kivempaa, mitä Uuno yksin askartelee.
Kaikkea kuluu tuplasti enemmän ja vessaakin saa olla kokoajan siivoamassa.
Mökkireissulla auto täyttyy jo pelkästään kissojen tavaroista. Hoitoonkin on hankalampi saada kaksi kissaa kuin yksi.
Ja jos nyt päädyn hankkimaan Uunolle kaverin niin mistä mä löydän toisen ihanan punaturkin. Toisaalta haluaisin ihan pikkusen juuri luovutusikäisen pennun, toisaalta haluaisin antaa kodin kodittomalle. Mielummin suomalaiselle kodittomalle, vaikka rekkurescuesta löytyikin ihanan punainen penska viron puolelta.
Laittakaamme mietintämyssy päähän..
Omistajan jorinoiden jälkeen Uunokin haluaa lähettää aurinkoisia terkkuja lukijoille :D
Uunosta on tullut tosi komea kissa, niin ihana turkkikin. :)
VastaaPoistaUskoisin, että kissakaveri olisi Uunolle mieluisa. Kunhan alkututustelu menee ohi, niin varmasti tykkää. Kun otin Petterille kaveriksi Sofian, niin olihan se aluksi vaikeaa. Petteri on puraissutkin pientä Sofiaa niin että piti erottaa ne kun oltiin kotoa pois, mutta sitten kissoista tuli parhaimmat kaverit. Oikea lemmenpari. :)
Mutta kun otin kolmennen kissan, niin se jotenkin sekoitti pakkaa niin, että kaveruus ei enään ollut niin lämmintä. Mutta tuon kokemuksen jälkeen sanoisin, että ainakin meillä olisi ollut parempi vaihtoehto kaksi kissaa.
Meillä oli ensimmäinen kissa totaalisen hullu
VastaaPoista(meinas päästä piikille 8kk iässä). Toinen kissa kun tuli taloon, niin siitä ensimmäisestä tuli maailman ihanin halinalle (1.5-v).
En halua yllyttää, mutta meillä kaksi kissaa on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Toki on totta, että tarvitaan tuplasti ruokaa, tuplasti habaa kantokoppia varten ja tuplasti kärsivällisyyttä niin vakituisilta kuin tilapäisiltäkin hoitajilta.
VastaaPoistaMutta aivan kaikkea ei kuitenkaan tarvita tuplasti. Esimerkiksi aikaa. Kissat pitävät toisilleen paljon seuraa ja leikkivät (lue: ryntäilevät päättömästi) yhdessä. Meillä on edelleen vain yksi hiekkis, ja kun se on välipohjallinen pellettivessa, ei siivoamisessa ole mitään vaivaa. Uunolla on jo liuta leluja, kiipeilypaikkoja jne., niitä ei tarvita sen enempää kahdellekaan.
Kissojen tutustuminen riippuu tietysti aina yksilöistä. Se jännitti minua aluksi paljon, mutta meni lopulta sujuvasti. Jos otat kissan esim. eläinsuojeluyhdistykseltä, siellä osataan neuvoa tosi hyvin totuttamiseen. Ja Uunokin on vielä niin nuori sälli että tutustunee helposti.
Kannattaa varmasti harkita rauhassa ja odotella "sitä oikeaa" kissaa ilmestyväksi näköpiiriin. Mutta voin suositella kahden kissan kombinaatiota.
Ettet vaan Rekku Rescuen pienestä Josu-kisusta puhu, kun ihanasta punaisesta penskasta juttelet :)? Mekin oltiin jo pienestä yhteydessä sinne suuntaan, kun kisukaveria Vilmalle etsittiin, mutta kohtalo ehti sitten päättää toisin. Uskon, ja toivon totta tosiaan, että kaksi kisua on parempi kuin yksi. Mielenkiinnolla odottelen myös teidän päätöstä :)
VastaaPoistaHih, mies antoi siunauksen Uunon "pikkuveli" -hankkeelle, mutta totesi samalla että ei aijo osallistua hankkeeseen millään tapaa.
VastaaPoistaVilma: Juurikin Josu poikaa ihastelin, mutta kyllä me taidamme kotimaisissa pysyä. Suomessakin kun on niin paljon kissoja vailla kotia, niin pentuja kuin aikuisiakin, joten miksi hakea muualta.
Jatketaan kissailmojen bongailua, ehkä se sopiva löytyy jo tänään, ehkä vasta kuukauden tai parin päästä.
Arvelin siis oikein. Josu kyllä niin valloittavan oloinen pakkaus, että! :) Onnea sulle etsintään, ja miehellekin hankkeeseen osallistumatta jättämisestä huolimatta. Kyllä se taitaa vielä lämmetä ;) Ei meilläkään tuo toinen osapuoli edes lähtenyt Vilmaa ensimmäisellä kerralla katsomaan. Ja kuinkas ollakaan, neiti on nyt kummiskin ihan täysipäiväisesti kietonut herran pikkurillinsä ympärille. Ja nyt innolla (oikei, ei ihan yhtä innolla ko mie) toista tulokkia etsinyt.
VastaaPoista