maanantai 28. marraskuuta 2011

Ikävä poikia

Pojathan muutti syyskuussa uuteen kotiin nurmijärvelle, erään eläkeläispariskunnan riesaksi.
Olisi niin kiva tietää mitä pojille kuuluu, mutta en kehtaa soitella ja kysyä kuinka pojat on sopeutuneet uuteen elämään.

Monet kerrat on tullut poikia mietittyä ja aina meinaa ruveta parkumaan kun tulee niin elävästi mieleen poikien touhuja, etenkin Uunon tervehdys aina kun menin kotiin.

Vaikka ikävä on toisinaan valtava, en kadu että luovuin pojista. Oma olo on niin paljon mukavampi nyt kun ei ole kokoajan ihan tukossa, ei tarvi hieroa kutisevia silmiä eikä tarvi olla kokoaikaa käsiä pesemässä.
Pojilla on hyvä olla siellä missä ovat. Saavat paljon huomiota, pääsevät ulkoilemaan ja voivat hyvin. Niin ainakin itselleni uskottelen.

Mun rakkaat hölmöläiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti