Sivut

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Pojat mökkeilee

Nyt on kauan odotettu mökkireissu takana ja ihan heti ei ole toista tulossa.
Matka kotoota mökille kestää aika lailla tasan 2 tuntia ja aikalailla tasan sen ajan Uuno jaksoi huutaa. Ah mitä rentouttavaa ja rauhallista matkustamista. Oiva nukkui koko automatkan, mutta Uuno ei hiljentynyt hetkeksikään.

Mökillä pojat joutui hetken odottelemaan kopeissaan kunnes saatiin kamat autosta mökkiin ja ovet kiinni jotta pojat pääsee tutustumaan mökkiin. Hieman oli jännää. Uunokaan ei ole kuin yhden kerran aikaisemmin käynyt mökillä ja Oivalle tämä oli ensimmäinen mökkireissu.


Koska mökki on keskellä metsää ja pojat niin pelkureita niin uskaltauduin päästämään ne ulkoilemaan ilman valjaita. Pienet pelkurit vaan hiippaili eteenpäin tarkasti ympäristöään tutkien, emäntä perässä vahtien poikien menoa. Kummallakaan ei ollut mitään aikomusta lähteä mökin ympäriltä mihinkään seikkailemaan. Hieman kyllä jänskäsin jos ne säikähtävät jotain niin saattavat sännätä johonkin suuntaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Ja onneksi pojat on sen verta ahneita että kun ruokakuppia vähän kolistaa niin molemmat säntää toiveikkaana luokse.


Nämä kaupunkikissat ei ole koskaan nähneet mitään kärpästä kummempaa, joten hiiret ja sammakot oli pojille ihmeellisiä otuksia. Pihalla sattui vilistämään hiiri joka näytettiin Uunolle, ja mitä tekee Uuno, hiiren liikahtaessa hyppää kissa metrin taaksepäin kun on niin pelottava vastustaja heinikossa.
Oiva taas pääsi tutustumaan sammakkoon, enpä ole ennen kuullut että sammakko piippaa kuin hiiri kun sitä hieman koskee. Oikusta oli oiken hauskaa läppästä sammakkoa tassulla ja katsoa kun se piipaten pommppi muutaman pompun pakoon.


Joka kerralla ulos meno oli yhtä jännää, varovasti hiippaillen ja tutkiskellen ovesta ulos ja heinikkoja nuuskimaan.


Oiva niin viksuna ja vilmanttisena.


Lauantaina alkoi ulkoilu jo olemaan hieman rennompaa, enää ei jänskättänyt ihan niin paljoa.


Ja sunnuntaina alkoi emäntä saamaan tarpeeksi kissojen perässä juoksemisesta joten pojat joututuivat valjaisiin ja flexit sidottiin terassin kaiteeseen jottei tarvii perässä juosta. Nätisti ne pojat siinä naruissaan olivat eikä edes sotkeutuneet toisiinsa eikä muuhunkaan.


Uuno keräilemässä voimia että jaksaa taas huutaa koko automatkan, taukoamatta.


Kas näin sujui Uunon autoilu.
Ihan koko pari tuntinen ja molempiin suuntiin.

2 kommenttia:

  1. Täälläkin Lilja pääsi viime ulkoilureissulla tutustumaan sekä hiireen että sammakkoon. Hiirtä ei aivan saatu kiinni, koska se vipelsi pusikkoon sellaiseen piiloon, jonne ei kyllä flexin kanssa enää päässyt. Sammakkoa sen sijaan jaksettiin tökkiä tassulla niin kauan, kunnes se jämähti paikalleen. Sammakko ei ollut enää yhtään niin jännä, kun pomppiminen lakkasi.

    Hienoja kuvia. Tuossa toisessa kuvassa Oiva näyttää aivan meidän Liljalta, kun naama ei näy. :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tutulta; Paavo miukui koko automatkan mökille. :)

    VastaaPoista