Pörröhäntä ulkoilee.

Viikon fotoksi kuva pienestä pörröhännästä.
Uuno oli tänään ensimmäistä kertaa ulkoilemassa ilman koiria, ja sen kyllä huomasi, Uuno oli paljon arempi ja säikympi kun koirat ei touhottanut siinä ympärillä. Tuntui että Uuno pelästyi pienintäkin oksan heilahdusta ja muita kalliolla kulkijoita, kun taas koirien ollessa mukana Uuno mennä touhuaa omiaan välittämättä muista mitään.

Uunon uusi lelu

Viikon fotona tällä erää kuva Untamosta uuden lelunsa kanssa.
Uunolla on kohta leluja enemmän kuin koirilla, kiitos omistajan sekopäisen soppailuvillityksen, se vaan on pakko ostaa Uunolle jotain kun elukkahyllylle/eläinkauppaan eksyy.

Lunta tuli.

Viikon foto on pieni kurkistus Uunon tämän viikkoisiin touhuihin, ehkäpä viikon paras kuva Uunosta, ehkäpä jotain erityistä Uunon elämässä.

Viikon foton saapi aloittaa kuva Uunosta ensimmäistä kertaa lumisella parvekkeella. Ovi kun aukesi, koirat jäi kynnykselle katselemaan mutta Uuno se paineli pihalle katselemaan ja palelluttamaan varpaitaan. Uuno tutki parvekkeen läpi, leikki hieman lumella, ja suuntasi kaiteelle katsomaan mitä lumisessa metsässä tapahtuu. siispä ihan normi parvekeulkoilu.

Hyrrr, ulkoilua pakkasessa

Pitkästä aikaan on Uuno päässyt kunnolla ulkoilemaan.
Eilen käytiin kahteen kertaan ulkoilemassa, ensin aamupäivän auringonpaisteessa ja sitten iltamyöhään pakkasta nuuskimassa. Taisi herra hieman iltasella palella kun ihan tärisemään pisti.

Tänään tehtiin aamusella varmaan tunnin lenkki tuossa lähikalliota nuuskien ja joka toiseen puun runkoon pompaten. Tulipa matkalla vastaan joku vieras koirakin, ja koiran mentyä ohi sai Uuno hirmuisen sähinäkohtauksen sylissä, hyvä etten itse saanut kynsiä poskeeni kun herra päätti kiukkuuntua vieraasta koirasta.
Koiratkin nauttivat näistä Uunon ulkoiluista kun se tietää sitä että mennään hitaasti eteenpäin ja koirat ehtii nuuskutella kaikki päivän uutiset pusikoista kun Uuno touhuaa omia juttujaan.

Uuno aloitti taas tänäänkin ulkoilun syömällä kuivia heiniä.


Jäällekin tuo pieni pääsi luistelemaan ja pitihän sitä vettäkin vähän lätäköstä päästä maistamaan.


Jottei ihan tylsää olisi niin kaatuneiden puiden runkoja pitkin on mukava taiteilla ja tarkkailla heinikosta ympäristöä.

Kissakuvahaaste : Aisti

Uuno aistit valppaana.

Ensilumi

Uuno päääsi tänään tutustumaan ensimmäistä kertaa lumeen. Johan sitä on odoteltukin että tuota valkoista kylmää jäisi edes pikkusen maahan ja Uuno pääsisi siihen tutustumaan. Eipä tuo lumesta välittänyt, nautti vaan kun pääsi vähäksi aikaa pimeyteen valjastelemaan.
kotona sitten alkoi hirmuinen pesu heti sisälle tultua kun oli turkki ja tassut ihan likaisia ja märkiä.

Uunon ensilumi.

Kissakuvahaaste : Päikkärit

Uunon kuvaaminen on viime aikoina jäänyt vähän vähiin, joten arkistoista piti kaivaa yksi pentuaikainen päikkärikuva.

Kastraatio

On se pienen kissapojan elämä kurjaa, ensin ei anneta koko päivänä ruokaa ja sitten iltasella tungetaan kuljetuskoppaan ja matkataan lääkäriin. Lääkärissä tökätään takajalkaan piikki niin että tulee väsy ja pieniltä päikkäreiltä herättyä huomaa että nyt puuttuu tu0olta jalkojen välistä jotein oleellista.
Niin se vietiin mein pikku jätkältä miehuus lopullisesti. Eipä tuo ole moksiskaan koko hommasta. Ilta meni nukkuessa ja hoiperrellessa, hieman vuoti verta vaikkei olisi pitänyt, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä että jos ei hirmusesti rupea vuotamaan niin ei tarvii viedä takaisin lääkäriin näytille.
Aamulla uuno oli jo oma itsensä ja huusi ruokaa minkä kerkesi. Varmasti oli hirmuinen nälkä kun eilen sai vaan aamupalan ja illalla tosi myöhään pienen pienen iltapalan.

Kostoksi miehuuden menetyksestä Uuno päätti sitten raadella keittiöntuolin kankaan paskaksi. No johan se tuoli onkin pari kolme kuukutta vanha.

Ai miten niin mökömökö?

Hiiiiri!

Mitä tapahtuu kun tyrkkää pakastehiiren kissan nenän eteen? Kissa nappaa hiiren, juoksee keittiönpöydän alle saaliinsa kanssa ja rupeaa leikkimään.

Jep jep, Uuno kohtasi tänään enismmäisen hiirensä. Varmaan lähemmäs 10 minuuttia Uuno heitteli hiirtä pitkin keittiötä ennen kuin sai viillettyä hiiren mahan auki ja tajuttua että senhän voi syödä. Hyvin näytti herralle maistuvan luonnollinen päivällinen.

Uuno pieni tuholainen.

Uunosta on tullut varsinainen riiviö. Ei riitä että se roikkuu verhoissa, raapii sohvan kankaan puhki, riekkuu kaiket yöt ja kiusaa koiria. Uuno syö myös koirien ruuat. Eilen käytiin ostamassa koirille 15kg säkki ruokaa ja tyhmä kun olin, en heti sitä kipannut tynnyriin vaan säkki jäi työpäivän ajaksi keittiöön. Kuinka ollakaan Uuno oli repinyt säkkiin pari reikää ja koirat päässyt hieman auttamaan säkin tyhjennyksessä. Myös keittiönpöydällä on vedetty rallia sillä kaikki siinä olleet tavarat oli pitkin lattioita.

Uuno oli kutakuinkin tätä mieltä saamistaan toruista.