Aktivoidutaanko?

Mitä meillä touhutaan?
Jottei kissojen elämä ihan tylsäksi, pelkäksi makoiluksi ja syömiseksi, menisi on niille pakko keksiä jotain touhuamista ennen kuin ne itse keksivät jotain ei niin sallittua tekemistä.

Jotta pojilla olisi mahdollisuus toteuttaa kissamaisia touhujaan niin tässä muutamia esimerkkejä kuinka se meillä onnistuu.

Kiipeily ja kynsiminen hoituu tolpassa,


tolpasta pääsee tasapainoilemaan katonrajaan liukuoven kiskojen edessä olevan "laudan" päälle


ja pomppiminen onnistuu keittiön hyllyillä.


Lisäksi parvekkeen verkossa nuo tuppaa välillä roikkumaan.


Ja muutenkin parvekkeelta pojat katselevat mitä tuolla metsässä tapahtuu, pikkulintuja ja oravia tuossa pyörii ja niiden touhujen seuraaminen onkin pojille kuin telkkaria katselisi.


Parhaita juttuja poikien mielestä on kaikki namien etsintä jutut, saa pojat tehdä vähän jotain ruokanssa eteen. Pojat ei saa ikinä raksuja kuppiin vaan ne joko pistetään jonku jutun sisälle, tai kylvetään pitkin olohuoneen karvamattoa. Siinäpä on hetkeksi touhua, ja mielenkiintoista sellaista koska palkkaa satelee touhutessa.

Nameja kaivellaan esim. kanamunakennon sisältä,


pullosta,


ja vesikupista.


Leikkiminen on myös hyvä tapa aktivoida poikia.
Meillä ihan lempparileikki on punaisen pisteen metsästys, elikkäs laaserin perässä juoksentelu ja kiipeily.


Oivan lempparileluja on ehdottomasti kaikki onkilelut joiden perään tuo jaksaa hyppiä ja pomppia vaikka kuinka ja pitkään.


Toki myös muut lelut on iha jees, mutta ne ei jaksa kiinnostaa kuin pienen hetken.

Ulkoilu on myös mukavaa puuhaa, kissat pääsee tutkimaan ja nuuskuttelemaan uusia juttuja sekä kiipeilemään puihin ja kivien päälle.


Mutta kyllä se ihan paras tapa saada kissaan vähän liikettä on kaveri, jonka kanssa voi painia.


Kuis teillä muilla aktivoidutaan?

Pojat mökkeilee

Nyt on kauan odotettu mökkireissu takana ja ihan heti ei ole toista tulossa.
Matka kotoota mökille kestää aika lailla tasan 2 tuntia ja aikalailla tasan sen ajan Uuno jaksoi huutaa. Ah mitä rentouttavaa ja rauhallista matkustamista. Oiva nukkui koko automatkan, mutta Uuno ei hiljentynyt hetkeksikään.

Mökillä pojat joutui hetken odottelemaan kopeissaan kunnes saatiin kamat autosta mökkiin ja ovet kiinni jotta pojat pääsee tutustumaan mökkiin. Hieman oli jännää. Uunokaan ei ole kuin yhden kerran aikaisemmin käynyt mökillä ja Oivalle tämä oli ensimmäinen mökkireissu.


Koska mökki on keskellä metsää ja pojat niin pelkureita niin uskaltauduin päästämään ne ulkoilemaan ilman valjaita. Pienet pelkurit vaan hiippaili eteenpäin tarkasti ympäristöään tutkien, emäntä perässä vahtien poikien menoa. Kummallakaan ei ollut mitään aikomusta lähteä mökin ympäriltä mihinkään seikkailemaan. Hieman kyllä jänskäsin jos ne säikähtävät jotain niin saattavat sännätä johonkin suuntaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Ja onneksi pojat on sen verta ahneita että kun ruokakuppia vähän kolistaa niin molemmat säntää toiveikkaana luokse.


Nämä kaupunkikissat ei ole koskaan nähneet mitään kärpästä kummempaa, joten hiiret ja sammakot oli pojille ihmeellisiä otuksia. Pihalla sattui vilistämään hiiri joka näytettiin Uunolle, ja mitä tekee Uuno, hiiren liikahtaessa hyppää kissa metrin taaksepäin kun on niin pelottava vastustaja heinikossa.
Oiva taas pääsi tutustumaan sammakkoon, enpä ole ennen kuullut että sammakko piippaa kuin hiiri kun sitä hieman koskee. Oikusta oli oiken hauskaa läppästä sammakkoa tassulla ja katsoa kun se piipaten pommppi muutaman pompun pakoon.


Joka kerralla ulos meno oli yhtä jännää, varovasti hiippaillen ja tutkiskellen ovesta ulos ja heinikkoja nuuskimaan.


Oiva niin viksuna ja vilmanttisena.


Lauantaina alkoi ulkoilu jo olemaan hieman rennompaa, enää ei jänskättänyt ihan niin paljoa.


Ja sunnuntaina alkoi emäntä saamaan tarpeeksi kissojen perässä juoksemisesta joten pojat joututuivat valjaisiin ja flexit sidottiin terassin kaiteeseen jottei tarvii perässä juosta. Nätisti ne pojat siinä naruissaan olivat eikä edes sotkeutuneet toisiinsa eikä muuhunkaan.


Uuno keräilemässä voimia että jaksaa taas huutaa koko automatkan, taukoamatta.


Kas näin sujui Uunon autoilu.
Ihan koko pari tuntinen ja molempiin suuntiin.

Nälkänen Oiva

Kävinpä eilen töistä tullessa hakemassa koiralle ruokaa, kotona kippasin koiran ruuat niille tarkoitettuun säilytysastiaan ja muistin että unohdin ostaa kissanhiekkaa joten eikun uudestaan eläinkauppaa kohti. Takas kotiin tullessa ihmettelin kummaa ääntä keittiössä ja menin tutkimaan tilanteen niin kuinka ollakkaan, Oiva kömpii ulos koiranruokatynnyristä, pallomaha oli sitten löytänyt oikein mukavan ruokapaikan. Luulin pistäneeni kannen vain huonosti kiinni ja siksi kissan päässeen sinne, mutta hetkeä myöhemmin kun olin istahtanut koneen ääreen kuului sama ääni jälleen ja taas Oikku kömpi tynnyristä ulos. Nyt pitäs keksiä siis kissan pitävä koiranruuan säilytyspaikka.

Sitä en tiedä paljonko tuo pieni pallomaha ehti koiranruokaa napaansa kiskoa, mutta olipahan ensimmäinen kerta kun jäi pikkuherralta iltaruokaa kuppiin.

Kiinni jäi!


Pieni valas.

Oikku sai paketin

Jokin aikaa sitten eksyin whiskasin sivuille ja löysin sieltä ilmaisen pentupaketin, joten tilaus lähti menemään ja tänään paketti saapui.

Oiva tutki paketin, mutta ilmeisesti ei herkkutuoksut tullut paketin läpi sillä siihen se kiinnostus lopahti.






Siispä 2 märkäruokaa, 400g raksuja, herkkuja ja leluhiiret.


Uuno sentään vähän kiinnostui kun paketista kaivettiin pari pinkkiä hiirtä.

Heinäkuun kulut

Ruoka
- zooplustilaus 160.58€ (joo tiedetään, TAAAAS!)

Tarvikkeet
- extreme classic 16kg 18.30€
- raapimalauta 7.90
- vieterihiiret 3.00€

Yhteensä 189.78

Zooplussaa jo kuudetta kertaa

Ja taas lähti tilaus 23.7, tälläkertaa vielä isompi tilaus kuin edellisillä kerroilla, josko nyt riittäisi ruoka pidemmäksi aikaa ettei tarvis joka kuukaus olla tilaamassa. Tilaus oli sen verta isompi että se tuli kahdessa paketissa, isompi paketti tuli eilen ja pienempi tänään.

Paketti oli kasassa, mitä nyt kantaessa tuntui siltä että pohja lahoaa.


Sisältökin oli pakattu ihan ok. kaikki oli ehjiä, eikä edes purkeissa ollut kolhuja.


Kas tässä koko ison paketin sisältö.


Jonkun miamorin ruuan mukana piti tulla yksi lusikka-haarukka, mutta niitä tulikin 1 paketti. :D


Toka paketti oli puolta pienempi,


helppo pakattava,


vain parit purkit.


Nyt on kaapissa märkäruokia yhteensä 33kg, joten luulisi riittävän hetkeksi, ainakin toivon niin. Ruuat ei edes mahtunut kaikki kissojen ruokakaappiin vaan piti jemmailla niitä vähän muuallekin.

Uusi lelu

Pojat sai heräteostoksena uuden lelun, lidlin 3€ vieterihiiret.

Mun koko kolmikko tutkimassa uutta hökötystä.


Kuten huomaa, Uunon innostus loppui lyhyeen ja pienen tutkimisen jälkeen katseli vaan Oivan touhuja.


Kaikkeahan täytyy aina maistaa..


Oikulle ei riitä yksi hiiri vaan pitää yrittää kahmia ainakin kaksi hiirtä ryhmähaliin.


Paijjaako se sitä?


Uunoa ei juuri jaksa kiinnostaa...

Oikku ulkoilee

Oikkulipoikkulikin pääsi pitkästä aikaan valjastelemaan. Valjaat päälle ja kups!, kissa kupsahti saman tien kyljelleen, mutta heti kun opäästiin ulos asti niin johan rupesi pysymään pystyssä ja jalat toimimaan. En tiä mikä tuo juttu on että kun valjaat pistää päälle niin sisällä tuo kupsahtaa heti kyljelleen eikä nouse ylös.

Ulkona Oivan kanssa on tosi mukava olla, pikkumiäs nuuskii, tutkii ja kuulostelee ympäristöä, toisin kuin Uuno joka suunnistaa heti paikalla kotia kohti. Jos ei suostu Uunon tahtoon niin alkaa sellainen konsertti että naapurit on jo varmaan soittamassa eläinsuojeluun.

Huh hellettä

Hellettä on piisannut ja sen on huomannut myös kissoista, pojat on ihan raatoja, ei ne paljoa jaksa touhuta. Hieman piti yrittää elvyttää kissoja helteen kourista pistämällä partsille vettä vatiin ja sinne herkkuja ongittavaksi. Pojat saivat nameja ja samalla viilennyksen kun onkivat tassuillaan nameja.




Yön viileinä tunteina pojatkin jaksoi hieman herätä henkiin, ikävä kyllä sillä mun pienet puutarhurit ei vissiin tykännyt mun istutuksista, nämä parveke kukat kaivettiin ylös aina vaan uudestaan ja uudestaan kunnes luovutin ja viskasin kärsineet ja multaiset kukat roskiin.


Myös ruoka-alunen sai kyytiä, maistui vissiin hyvälle kun Oiva sähläsi ruokakipon illalla nurin.


Eipä uskoisi että karvamatto on helteellä se paras paikka mutta tuossa pöydän alla nuo pojat lähes joka päivä makoilevat, Uuno makoilee aikas usein juurikin näin, tuuletellen.


Uunon toiseksi lemppari paikaksi on muodostunut nuo tuuletusikkunat, nyt vihdoin kun sain nekin verkotettua että uskaltaa niitä auki pitää, ilman että saa pelätä kissan putoavan alas.


Oikkuli poikkuli sai sitten kokea kesän ikävämpiä puolia, nimittäin ötökät. Ilmeisesti amppari tai vastaava pistävä otus tuikkasi Oivaa leukaan. Oikku töh turboleuka.

Kissakuvahaaste : Tuoli

Pitkästä aikaan pojatkin pääsevät osallistumaan haasteeseen. Omistaja on ollut kovin laiska viime aikoina tämän poikien blogin kanssa mutta lupaa parantaa tapansa.

Sitten itse aiheeseen.
Meillä pojat ei juurikaan tuoleja käytä, ainoastaan kahta tuolia pojat käyttävät ja nitäkin lähinnä kulkuväylinä. Toinen on parvekkeella, tuuletusikkunan alla josta pojat kulkevat parvekkeelle, ja toinen pakastimen vieressä jonka kautta pojat kulkevat pakastimen päälle syömään.

Uunon poseeraus parvekkeen jakkaralla.


Oivakin houkuteltu tuolille mukamas poseeraamaan, mutta lelua tuo vaan yrittää kalastaa.


Ja sitten vielä tämä ruuan odotus kuva, kerrankin ne istuvat kiltisti siinä odottamassa (tämä on tapahtunut vain tämän yhden ainoan kerran, muuten pojat pyörivät jaloissa ja huutavat ruokaa).